Itsenäisyys ei ole mielipidekysymys
Eilisessä YLE:n pressiklubi -ohjelmassa itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Antti Pesonen totesi Suomen itsenäisyydestä keskusteltaessa: ”Itsenäisyys ei voi olla pelkästään mielipidekysymys.” Tällä Pesonen kommentoi Ruben Stillerin kysymystä Tuomas Enbuskelle: ”Koitko herääväsi tänään itsenäisessä Suomessa?”
Median ylläpitämässä keskustelussa näyttääkin olevan tärkeää se, mitä ihmiset ”kokevat” –ei se miten asiat ovat. Itsenäisyys ei kuitenkaan voi olla pelkästään mielipidekysymys. Suomen perustuslaki määrittelee valtiollisen itsenäisyytemme. Tosiasiassa Suomi ei ole enää itsenäinen perustuslain tarkoittamalla tavalla ja tämä tilanne itsessään on perustuslain vastainen. Ohjelman vieraileva kommentaattori, toimittaja Jouni Tervo, toimi ammatinkunnalleen uskollisesti. Kun Suomen itsenäisyyden suhdetta EU:iin koskeva keskustelu alkoi lähestyä asian ytimiä (ja käydä samalla Tervolle kiusalliseksi), hän alkoi määrätietoisesti ohjata keskustelua sivuraiteelle Pesoselle osoittamillaan asiattomilla kysymyksillä. Kun asia-argumentit loppuivat, piti turvautua ”kokemisiin,” tunteisiin ja arvottamisiin.
Esko Antolan mukaan sisäpolitiikka vääristää tällä hetkellä pahasti Suomen EU-politiikkaa, kun kyse on suhtautumisesta EU:n vakausvälineen määräenemmistöpäätöksiin. Sisäpolitiikalla hän tarkoittanee Suomen perustuslakia. Se on saanut taipua ”tarkoituksenmukaisuusnäkökohtien” edessä jo niin monta kertaa, että perustuslakia voitaneen hyvin nimittää ”sisäpolitiikaksi.”
Eduskunnan persuuslakivaliokunta on maamme korkein perustuslain tulkitsija. Se on sekä jäävi että kyvytön tehtävään. Suomi tarvitsee riippumattoman perustuslakituomioistuimen.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Itsenäisyys on sitä, että päätetään itse.
Miä tässä siis mielestäsi mättää:
"1 §
Valtiosääntö
Suomi on täysivaltainen tasavalta."?
Ei toki "vikaa", mutta kun eduskunta on ratifioinut EU-jäsenyssopimuksen (kansan ylivoimaisen enemmistön tahdosta), ja sen sopimuksen mukaan Suomi on velvollinen asettamaan hallinnossa ja oikeudenkäytössä EU-lainsäädännön kokonaisuudessaan kotimaisen lainsäädännön, myös perustuslain, edelle, niin missä suhteessa Suomi on "täysivaltainen tasavalta", kun EU:sta ei voi erota?
"... perustuslain mukaan tarvittaisiin 2/3 enemmistö"
No jos nyt lakien mukaan mentäisiin ... tarvittaisiin 5/6-enemmistö, tai 2/3-enemmistö kaksilla valtiopäivillä!
"Suomi jäsenmaana sitoutuu asettamaan hallinnossa ja oikeudenkäytössä EU-lainsäädännön kokonaisuudessaan kotimaisen lainsäädännön, myös perustuslain, edelle."
Sehän hoidettiin! Esko Ahon hallituksen aikana perustuslakiin tehtiin muutos, jonka mukaan tuo 5/6 tai 2 x 2/3 ei koske kv-sopiuksia, joiden ratifiointiin riittää 2/3 yksillä valtiopäivillä.
"Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle", mutta kun kansa ei siitä enää piittaa, sitä käyttää joku muu.
"Kansanäänestyskään ei tehnyt mielestäni tyhjäksi sitä, että EU:iin liittyminen olisi pitänyt hoitaa perustuslain säätämisjärjestyksessä."
Paavo, se kansanäänestys oli neuvoa antava ja täysin manipuloitu. Media markkinoi unionia itsenäisten vatioiden talousblokkina, jossa ihmiset ja tavarat liikkuvat vapaasti ja jonka jäsenmaat saisivat kilpailuetua globalisoituvassa maailmantaloudessa. EU:n jäsenyyttä vastustavat tahot varoittivat suurpäoman, pankkien ja ylikansallisten yritysten hegemoniasta, mutta ne varoitukset teilattiin mediassa järjestelmällisesti.
Eräs merkittävä tekijä miksi suomalaisten enemmistö äänesti EU:n puolesta, oli juuri hajonnut Neuvostoliitto ja kaoottinen tilanne siellä 90-luvun alussa. Itsekin heitin huumorilla, että ei kai Euroopasta aiota rakentaa uutta Neuvostoliittoa, mutta se ajatus tuntui silloin mahdottomalta, olihan eurooppalaisella demokratialla vahvat perinteet, hyvä ponnistusalusta todelliseen kansanvaltaan. Ja niinpä äänestin monen muun tavoin vapaan liikkumisen puolesta. Vaikka olinkin liikkunut vapaasti, ilman passintarkastusta ympäri Länsi-Eurooppa jo 70-luvun alusta asti.
Kun Euroopan Unionista tekee hallintokaavion, se on 1:1 Neuvostoliiton hallintokaavio.
"Suurempi valtio harjoittaa aina suurempaa väkivaltaa. "
Tulee mieleen Yhdysvallat 60-luvulla. Kennedy mitteli "ison valtion" johdossa voimiaan etelän "pikkuvaltioita" vastaan. Muutaman kerran piti määrätä kansalliskaarti paikalle.
Kysehän oli siitä, noudattivatko "pikkuvaltiot" yhteisesti sovittua perustuslakia kansalaisoikeuksien suhteen. Suomeksi: nekrujen oikeus oli totutusti tietää paikkansa tai roikkua kaulastaan puussa, ja Kennedyn hallinto arveli, että kansalaisoikeudet eivät ihan toteutuneet yhdessä sovitulla tavalla.
EU:lla ei ole kansalliskaartia. Rauhoittava vaikutus on kuitenkin ollut kiistämätön.
Tarkoitin vain sanoa, että ei ole väittämääsi sääntöä. Pax Romana.
EU:n rauhoittava vaikutus kai tulee todistetuksi sillä, että on ollut rauha. Balkan on oikeastaan ainoa poikkeus ja sielläkin rauhantila on nyt vakiintunut ja alueen maat kilpailevat siitä, kuka ekana pääsee EU:hun.
"väkivaltainen rauha."
Öh, nyt tuli Orwell mieleen :-)
Rooma oli itse asiassa hyvinkin suvaitsevainen imperiumi. "Tehkööt mitä haluavat, kunhan maksavat veronsa ja kumartavat keisaria." Monet heimopäälliköt kilpailivat imperiumin suosiosta ja olivat valmiita vaikka hylkäämään esi-isiensä uskonnon, jos se antoi erityisaseman liittolaisena tai ehkä peräti kansalaisena. Tämä on siis se toinen puoli, joka ei ehkä tule mieleen, kun katselee jotain Gladiaattoria tai Spartacusta.
Tulee vähän EU mieleen.
Monelle itsenäisyys näyttää olevan nimen omaan mielipidekysymys. Annetaan ensin itsenäisyydelle omia tarkoitusperiä tukeva määritelmä, verrataan sitä vallitseviin tosiasioihin ja todetaan, että Suomi ei ole itsenäinen. Tällaisessa ajattelussa itsenäisiä valtiota ovat lähinnä Pohjois-Korea (todella itsenäinen) ja USA (riittävän vahva tehdäkseen, mitä huvittaa). Muutamia huomioita juridiikan näkökulmasta:
1) "Itsenäisyys" ei ole juridinen termi. Jokaisella on eri käsitys siitä, mitä itsenäisyys tarkoittaa.
Sama pätee käsitteeseen "liittovaltio". EU ei varmankaan ole kenenkään mielestä liittovaltio samalla tavalla kuin Sveitsi tai Saksa. Se, onko EU:ssa liikaa liittovaltiomaisia piirteitä tai liian vähän, on makuasia. Yksiselitteistä lienee se, että liittovaltiomaiset piirteet ovat EU:ssa viime vuosikymmenten aikana lisääntyneet.
2) Suomessa on poikkeuksellisen vahva legalismin perinne. Tämä selittyy pitkälti sillä, että totuimme Venäjän vallan aikana puolustamaan kansallista erityisasemaamme vetoamalla kustavilaisiin perustuslakeihin. Tästä huolimatta edes Suomen valtiosääntö ei ole yhtäkuin perustuslain kirjain. Perustuslain sisällöstä ei kannata esittää ehdottomia mielipiteitä ennenkuin on perehtynyt laajemmin koko valtiosääntöoikeuteen. Kirjoitettu laki on aina epätarkka ja todellisen normin selvittäminen edellyttä tulkintaa. Tulkintoja saattaa olla erilaisia. Alan ylimmät asiantuntijatkin ovat usein tulkinnasta eri mieltä. Lainsäädäntö on myös usein sisäisesti ristiriitaista. Tällöin joudutaan punnitsemaan keskenään ristiriitaisia lainkohtia ja tukeutumaan tulkinnassa yleisiin oikeusperiaatteisiin.
3) EU:sta voi erota. Juridisesti asia on harvinaisen yksiselitteinen. Kysykää keneltä tahansa vatiosääntöoikeuden professorilta. Se, onko eroaminen viisasta tai helposti toteutettavissa, on sitten toinen jutu.
Kun ajatukset valmiiksi harhautuivat USA:aan suuntaan, kommentoinpa tätäkin: Sikäläinen esimerkki todistaa, että perustuslakituomioistuin on jossain suhteissa parempi ja jossain suhteissa huonompi.
"Riippumattomuus" tarkoittaa usein, että ollaan poliittisia ilman poliittista vastuuta varsinkin, kun tuomarit valitaan poliittisesti. Toisaalta tietysti suora poliittinen paine tehdä tietty ratkaisu on pienempi.
USA:ssa "perustuslakituomioistuimen" eli korkeimman oikeuden päätökset ovat olleet viime vuosikymmeninä politisoituneet hyvinkin pahasti, pahemmin uin Suomessa koskaan. Esimerkiksi Bushin voitto Goresta on demokraattipiireissä väitetty johtuneen republikaanien suosimisesta (kun äänten tarkistuslaskenta pistettiin poikki). Eli "riippumaton tuomioistuin" valitsi Bushin presidentiksi vilunkipelillä.
En kannata perustuslakituomioistuinta. Katson, että perustuslain tulkinnasta määrätköön se elin (eduskunta), joka lain on säätänyt. Eräs itsenäisyyden osatekijä on se, että saamme itse säätää omat lakimme - myös perustuslain. Jos emme pidä eduskunnan tulkinnasta, voimme vaihtaa eduskunnan. Tuomarit istuvat virassaan pysyvästi. Mikään ei takaa sitä, että tietty demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella oleva sisäpiiri olisi parempi demokratian tae kuin kansan valitsemat edustajat.
USA:ssa tuomioistuinlaitoksella on enemmän valtaa suhteessa kansanedustuslaitokseen kuin meillä. Tästä syystä kansa osallistuu tuomareiden valintaan. Meillähän näin ei toimita. Oikeusjärjestyksessä ei voi vaihtaa yhtä palikkaa säätämättä toista.
Perustuslakituomioistuimia on perinteisesti sellaisissa valtioissa, joiden lähihistoriaa rasittaa sotilasdiktatuuri tai vastava oikeusvaltioperiatteen hajoaminen (vrt Saksa ja Italia).
Kiinan perustuslain sananvapautta koskeva pykälä on lähes sama kuin meillä. Jokainen kuitenkin tietää, että tosiasiallisesti sananvapaus on meillä huomattavasti laajempi. Siitä, että lain todellinen sisältö määräytyy aina osittain polittiisesti, ei päästä mihinkään.
Juuri tästä syystä esim. USA:ssa presidentin eräs keskeisimmistä valtapyrkimyksistä on päästä nimittämään korkeimman oikeuden tuomari. Monissa kysymyksissä USA:n perustuslain tulkinta on luettavissa suoraan siitä, mitkä olivat tuomareiden puoluepolittiset valtasuhteet tuomion antamisen hetkellä.
Näinhän se menee. Usein tuomioistuimen riippumattomuus tai pikemmin sen illuusio on lähinnä jonkinlainen sumuverho poliittisille päätöksille. Suomessa, sen sijaan, perustuslakitulkinnat tehdään poliittisella vastuulla. Kumpikaan systeemi ei ole ylivoimainen..

Kommentoi 25 kommenttia