G-piste

Tässä nimenomaisessa ajassa voikin aiheellisesti kysyä. Kumpiko meille ensin annetaan Guggenheim museo vai Haavisto presidentiksi? Voi meitä, jos saamma molemmat!

Perustelen tätä kysymystä lähinnä kokemuksella Järvenpään lukiossa toteutetulla YLEN vaalitentillä ja sen hedelmillä. Kaikki näytti menneen käsikirjoituksen mukaan. Kun koulussa tehdään tällaista on kysymykseni enemmän kuin aiheellinen.

Guggenheim on Punakaartin kannattama hanke, perustelut löytyy seuraavasta;

Me Punakaartissa kannatamme taidetta ja taiteilijoita, sillä se mikä todella jää meistä jäljelle on juuri taide ja kulttuurimme saavutukset. Guggenheim suurena kansainvälisenä yksikkönä on loistava esimerkki siitä, miten luodaan pohjaa taiteen menestymiselle.
Taide elää ikuisesti Ihmiskunnan suurena saavutuksena Ihmisen kunniaksi, sillä mikään muu olento ei taidetta tuota kuin Ihminen. Taiteelle pitää luoda myös arvoisensa puitteet.
Guggenheim museona on foorumi, millä myös suomalainen taide voi viedä kulttuuriamme maailmalla ja näyttää mistä meidät on tehty. Kapitalismimme ei siihen pysty, pian ei työmmekään, joka on kohta lopullisesti romutettu, mutta taiteemme pystyy.
Se että Guggenheim on kapitalistinen laitos, ei poikkea mistään muusta kapitalistisesta yrityksestä ja säätiöstä. Kaikilla niillä on sama tarkoitus, rikastua selkänahastamme.
Sen sijaan Guggenheimin museo taiteineen on jäljellä, kun elämämme joskus maapallolla päättyy.
Guggenheim myös tuottaa itse itsensä, jota ei esim. eduskuntamme tee koskaan, mutta eihän heistä jääkään jäljelle kuin maalaus jonnekin seinälle. Voimmehan koota heidät joskus Guggenheimiin näytteille, jotta voimme muistella saamattomuuksiaan.

Punakaartin strategia asiassa on saada hieno valmis infrastruktuuri aikaiseksi jo kapitalismin aikana, jotta siirtyminen parempaan tuotantotapaan käy kivuttomammin.
Yhteisöllisyys johon yksilökeskeisestä kapitalismista siirrymme, on modernismia, se on sitä tuotantosuhteissa, tehdassaleissa ja konttoreissa, kaikessa elämässämme. Silloin tarjoamme kansalle vain parasta, emmekä mitään keskinkertaista ja tavanomaista. Tällöin rakennustaiteemme. designimme ja taiteemme ovat erityisasemassa ja loistavan talon suojissa kerta heitolla, jottemme joudu rämpimään jokaisen asian perässä perustuskuopasta alkaen.
On hyvin lyhytnäköistä vastustaa taiteen uutta tyyssijaa, tulipa siitä millainen tahansa. Itsekin piirrämme sellaisen, vaikka emme mukana kilpailekaan.
Vasemmiston outo vastustava kanta yrittää taata meille keskivertoa, koska he eivät ymmärrä mikä loistava tulevaisuus meitä uudessa maailmassa odottaa. Taide jos jokin tulisi käsittää Ihmiskunnan suurena saavutuksena, jopa polkuna edistykseen ja parempaan maailmaan, eikä vastustaa ja varastoida sitä kellareihin ja tunkkaisiin aivosopukoihin.

Hannu Rainesto