Äänestäisitkö shokkiterapeuttia?
90-luvun alun lama Suomessa ei vain ”tapahtunut,” se suunniteltiin. Lamaoperaation tarkoitus oli tasoittaa tietä Suomen EU-jäsenyydelle ja uusliberalismille (joka muuten ei ole uutta sen paremmin kuin liberaaliakaan) taloustieteen Chicagon koulukunnan oppien mukaisesti. Tällaista ”shokkiterapiaa” on käytetty hyvin menestyksekkäästi taloudellisten ja poliittisten muutosten läpi runnomiseen ympäri maailmaa Uuden Uljaan Maailman luomiseksi.
Kahdella presidenttiehdokkaalla, Paavo Lipposella ja Sauli Niinistöllä oli aktiivinen rooli Suomen lamaoperaation ja sen jälkihoidon toteuttamisessa. He ovat henkilökohtaisessa vastuussa monesta tuona aikana tuhoutuneesta ihmiselämästä. Nyt he ovat pyrkimässä korkeaan luottamusvirkaan koko kansan presidenteiksi.
Vanhojen syntien ei tarvitse seurata ihmistä hautaan saakka. Anteeksianto edellyttää kuitenkin asioiden tunnustamista ja anteeksipyyntöä sovituksen saamiseksi. Tällaista en ole Lipposen ja Niinistön suusta tähän saakka kuullut.
Voisitko sinä antaa äänesi näille shokkikterapeuteille?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Mikä on shokkiterapian vaihtoehto? – Saada kansan suuret massat havahtumaan. – Vielä suurempi shokkiko?
Hei Paavo!
Olet hyvin oikeassa, kun väität, että 1990-luvun lama oli suunniteltu. Muistellaan vielä tapahtumia.
Euroopan integraatioon tähtääminen aloitettiin Suomessa jo 1980-luvun lopulla. Eurooppalainen pyöreän pöydän klubi teki suunnitelmia integraatiosta, kilpailukyvyn nostamisesta ja yhteisestä valuutasta.
No mitä Suomessa tehtiin
Taisi olla vuosi 1988, kun ns. rahahanat vapautettiin, koska Suomi halusi olla mukana integraatiokehityksessä, tosin siitä asiasta silloin vaiettiin.
Rahahanojen vapauttaminen tapahtui nousukauden aikana, eli silloin, kun talousoppien mukaan olisi pitänyt rahahanoja kiristää. Joitakin varoittavia lausuntoja annettiin, mutta niiden sanojia pidettiin lähinnä häirikköinä.
Edellinen toimenpide johtikin sitten siihen, että talous ylikuumeni valtavasti. Tätäkään ei vielä haluttu ymmärtää, vaan sen uskottiin jatkuvan loputtomasti. Valtion velka oli lähes nollissa ja ulkomaista työvoimaa tarvittiin ihan oikeasti.
Suomi alkoi tuossa tilanteessa pitää kiinni vahvasta markasta, eli arvo oli keinotekoisesti liian korkea. Asiantuntijat ja poliitikot vakuuttivat, että tämä on hyvä asia. Yrittäjät ottivat valuuttalainoja, kunnes niiden riski realisoitui kun jouduttiin devalvoimaan. Monet terveetkin yritykset menivät nurin. Tästä seurasi ankara lama. Osa lamasta toki selittyi idänkaupan romahtamisella, mutta omat talouspoliittiset päätökset olivat pääsyyssä.
Suomen silloinen hallitus, jossa oli mm. Kokoomus ja Keskusta, halusivat pelastaa ainoastaan pankit ja halusivat antaa niille tässä tilanteessa nopeaa rahaa. Siksi tukirahoja ei alettu kierrättää yritysten kautta, vaan pankit saivat ne nopeasti ja täysimääräisinä valtiolta. Näin saatiin kätevästi hoidettua pankkien vakavaraisuuden nosto 4%:sta 8%:tiin, joka oli Maastrichtin sopimuksen vaatimus. Yrittäjät ja heidän yrityksensä työntekijät uhrattiin, vaikka hallituksessa olivat yrittäjäystävällinen Kokoomus ja Keskusta. Todellisuudessa ne toimivat vain pankkien ja niiden omistajien eduksi.
Kyllä kaikesta edellisestä voi päätellä, että on hyvin mahdollista, että Suomi ajettiin "eurokuntoon" omien päättäjien toimesta ja seuraukset tuntuvat yhteiskunnassa vieläkin.
Tuossa olen laatinut erään tekstin, jossa käsittelen Niinistön toimia
http://www.seppohauta-aho.net/Voiko%20Sauli%20Niinistoon%20nyt%20luottaa...

Kommentoi 5 kommenttia