Lobbaus Suomessa historiaa!

”Lobbaus” on johdettu englannin kielen sanasta ”lobby,” joka tarkoittaa eteisaulaa. Lobbauksella tarkoitetaan erilaisten eturyhmien pyrkimystä vaikuttaa poliitikkoihin omalle ryhmälle suotuisten poliittisten päätösten ja lakien aikaan saamiseksi. Sana itsessään ilmaisee, että toiminta ei tapahdu julkisesti, vaan ikään kuin keittiön kautta.

Arvion mukaan Brysselissä häärii toistakymmentä tuhatta lobbaria. Heidän työnsä tuloksena mm. saamme kuluvana  vuonna autoihin pakolliset rengaspaineen ilmaisimet. Jokin autoteollisuuden alihankkijayritys on saanut hyvin hoidetun käytäväpolitiikan seurauksena EU:n komission vakuuttumaan, että kyseinen järjestelmä on autossa välttämätön. Valistunut arvaukseni on, että asia on perusteltu kansalaisten turvallisuudella ja ympäristösyillä. Niinpä siitä tehdään laki ja yhtäkkiä ko. teollisuudenalan markkinat kasvavat eksponentiaalisesti ja pörssikurssi ampaisee nousuun raketin lailla.

Tietty mutkaton käytännöllisyys kuuluu suomalaisuuteen. Miksi korporaatioiden pitäisi suorittaa kähmintänsä puolisalassa, kun kaikki kuitenkin tietävät mitä vallan käytävillä tapahtuu. Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.) luo ennakkoluulottomasti Suomeen uutta avointa poliittista kulttuuria. Jorma Ollilan nimittäminen autojen GPS-seurantajärjestelmän käyttöön ottoa valmistavan komitean puheenjohtajaksi avaa uuden aikakauden, jossa korporaatiot menevät poliittisten päättäjien kanssa sänkyyn julkisesti keskellä kirkasta päivää. Keski-eurooppalainen hämärien käytävien häveliäisyys onkin oikeastaan aika tekopyhää suomalaiseen makuun.

Tulin siis edellisessä kirjoituksessani käyttäneeksi väärää termiä, jota pyydän nöyrimmin anteeksi. Suomessa ei enää lobata, vaan kupataan -ihan reilusti ja päivänvalossa!