SDP käänsi takkinsa nopeammin ja helpommin kuin uskoin.
Portugalin muuttamiseksi banaanivaltioksi ei enää Suomen puolelta ole esteitä.
Jutta Urpilainen näyttää samalla, miten työväen solidaarisuus Euroopan sisällä
käytännössä toimii. Portugali pakotetaan myymään kansallista omaisuuttaan, yksityistämään
valtion keskeinen infrastruktuuri, ajamaan alas hyvinvointipalvelunsa,
päästämään monikansalliset yhtiöt uusiksi palveluntuottajiksi ja korottamaan
verojaan jatkuvasti kasvavien korkomenojen kattamiseksi.
Hallitustunnustelujen kynnyskysymykseksi muodostuu
odotetusti velkaisten euromaiden tukeminen. Vaaliväittelyissä
hallituspuolueiden puheenjohtajat osoittivat hämmästyttävää sitoutumista
vakausrahastoihin. Kuin yhdestä suusta saimme kuulla Portugalin väliaikaisen tukijärjestelyn
olevan ainut mahdollisuus. Talousoppineet näkevät useita vaihtoehtoja, joista
työn alla olevat eivät välttämättä ole viisaimpia. Monet huomauttivat Niinistön
lailla Suomen maksuosuuden olevan kohtuuton. Minkäänlaista halukkuutta
järjestelyjen kohtuullistamiseksi ei hallituksen puolelta kuitenkaan näkynyt.
Nyt, kun Jyrki Katainen on aloittanut hallitustunnustelut, on syytä muistuttaa hänen
Bilderberg-kytköksistään, joista harva edes tietää. Tämä johtuu siitä, että yksiin
käsiin keskittyneen median edustajat osallistuvat vaitiolosopimusta
edellyttäviin kokouksiin yhdessä korkeiden poliitikkojen kanssa.
Näin lauloi Ismo Alanko Hassisen kone –yhtyeensä kanssa
joskus 80-luvun alussa. Kappaleen kertosäe kuului: ”Me seisomme führerin
puolesta, mutta kuka tuo führer on? Me mukana taistelemme juonessa, vaikka
juoni on tuntematon.”
Teininä pidin riimiä omituisena.
Kuulun ensimmäiseen kokonaan peruskoulun kasvattamaan ikäluokkaan. Avoimeen
mieleeni oli jo ekaluokalta iskostettu, että YK edustaa jotakin absoluuttisen
hyvää, puhdasta ja ylevää. Rauhanturvaajatko tappaisivat? Hassisen koneen
revittely tuntui pöhköltä.