Edellisessä blogipostauksessani spekuloin, että
kansainvälinen pankkiiriblokki ”yksityistäisi” Libyan pohjavesivarannot
pommittamalla runkovesiputkia. Tämä halvaannuttaisi koko kymmeniä miljoonia
euroja maksaneen projektin ja avaisi ovet ”kansainvälisille toimijoille” Libyan
vesihankkeessa. Samalla estettäisiin Afrikan
muuttuminen elintarvikehuolloltaan omavaraiseksi.
Kiinan ja EU:n uuskolonialistinen kilpajuoksu Afrikan
luonnonvarojen rohmuamiseksi eskaloituu parhaillaan Libyassa. Öljyllä on osansa,
mutta Libyan pohjavesivarannot on sivuutettu ilman mainintaa.
Näin lauloi Ismo Alanko Hassisen kone –yhtyeensä kanssa
joskus 80-luvun alussa. Kappaleen kertosäe kuului: ”Me seisomme führerin
puolesta, mutta kuka tuo führer on? Me mukana taistelemme juonessa, vaikka
juoni on tuntematon.”
Teininä pidin riimiä omituisena.
Kuulun ensimmäiseen kokonaan peruskoulun kasvattamaan ikäluokkaan. Avoimeen
mieleeni oli jo ekaluokalta iskostettu, että YK edustaa jotakin absoluuttisen
hyvää, puhdasta ja ylevää. Rauhanturvaajatko tappaisivat? Hassisen koneen
revittely tuntui pöhköltä.