Norjan kammottavan joukkomurhan jälkeen omat poliitikkomme
kiirehtivät kilvan tuomitsemaan Anders Behring Breivikin teon. Mitä tarkoitusta
tällainen tuomitseminen oikeastaan palveli? Mieleen tulee hakematta kolme
asiaa.
Ensinnäkin, poliitikkomme uskovat, että keskiverto
suomalainen ei ilman heidän tuomitsemisiaan ymmärrä, että Breivikin teko oli
tuomittava. Siksi he haluavat selväsanaisesti ilmaista kansalle, ettei näin saa
toimia. He uskovat, että osa suomalaisista hautoo samanlaisia tekoja. Tyhmän ja
väkivaltaisen kansan moraalinen johtajuus velvoittaa.
Perussuomalaisten vaalivoitto on aiheuttanut eriasteisia
paniikkireaktioita, etupäässä arvoliberaalien ja Eurooppaan päin kallellaan
olevien ”länsimielisten” keskuudessa. Enimmäkseen harmin puuskissa on kuitenkin
ollut kyse vain siitä, että rumat, lihavat ja murretta puhuvat ihmiset ovat
työntyneet kansakunnan kaapin päälle, ja luovat nyt ei-toivottua suomikuvaa
niiden mielestä, jotka mielellään samaistuisivat Alexander Stubbin kaltaisiin
säröttömiin, sliipattuihin, menestyviin kosmopoliitteihin. Ja saahan se
harmittaa.